Hannele Aaltonen, olet ollut ulkomailla moneen otteeseen ja monessa maassa, kerrotko lähemmin?

Olen ollut kolmessa eri maassa....englannissa vuosina 92-94 ja Italiassa -96 josta siirryimme samana vuonna Saksaan, jossa olimme 5 vuotta. Muutin takaisin viime kesänä, eli 2001.

Oliko teillä lapsia mukana? Miten lapset sopeutuivat?

Lapset olivat mukana ja heitä on 4, Mari, Minna, Satu ja Sami.Lapset sopeutuvat yllättävän hyvin muutoksiin, ja se riippuu aika paljon siitä mihin kouluun he menenvät ko. maassa...ja saavatko he puhua sitä samaa kieltä kun edellisissäkin maissa. Suomen kieltä olemme yrittäneet yllä pitää esim. käymällä maassa järjestettävässä suomi-koulussa, jota ei ihan joka paikassa ole. Samoin joka kesäloma kävimme Suomessa, ja heillä oli jokaisessa maassa myös suomenkielisiä ystäviä. Se on todella tärkeää lapsille.

Kun katsot taaksepäin noita vuosia, mitä jäi käteen? Mitkä olivat positiivisia ja toisaalta negatiivisia muistoja nimenomaan puolison näkökulmasta?

Mitä jäi käteen? Hyvä kysymys. Minulle jäi henkilökohtaisesti paljon ystäviä nyt ympäri maata, samoin lapsilla. Kielikokemusta, saatiin tutustua eri kulttuureihin, tutustua ko, maan asukkaisiin, sillä se oli tärkeää myös, että asut lähellä paikallisia ihmisiä. Sain tehdä aika paljon sitä mitä halusin, olla mukana vapaaehtoisessa työssä, auttaa ihmisiä, olla mukana kielikoulussa sekä luoda ns. ladies network....joka toimii Saksassa edelleenkin. Ulkomailla olo avarsi elämän näkemyksiä todella paljon. Negatiivisia puolia puolison puolelta voisin sanoa sen, että hänen oma työpanoksensa oli paljon suurempaa ulkomailla, eli sitä arvostettiin mielestäni siellä enemmän kuin kotimaassa. Samoin hänen kykyjään ko. alalla kotimaassa ei voida aina yhtä hyvin hyödyntää kuin ulkomailla.

Sanotaan, että paluu on vaikeampaa kuin siirtyminen vieraaseen kulttuuriin - miten itse koit paluun?

Itse koin paluuni helpotuksena, sillä kuten sanonta kuuluu. aikaansa kutakin. Eli me olimme oman ajan ulkomailla, ja nyt oli ihan kivaa tulla takaisin kotimaahan, ja vaikka sainkin olla kotona koko tuon ulkomailla olon ajan....ja tehdä mitä halusin, niin silti oli ihan mukavaa mennä taas töihinkin. lapsille tämä oli hankalampaa kuin minulle, heidän sopetumisensa oli ystävien kannalta todella hankalaa. Mutta se vie aikansa.

Haluaisitko antaa jotain evästyksiä niille, jotka haaveilevat ulkomaankomennuksista?

Kun eteen tulee se mahdollisuus lähteä ulkomaille, niin kannattaa kysellä mahdollsimman paljon ihan mistä vaan, mitä mieleen tulee, ja jos vaan mahdollista, käydä ko. maassa katsomassa hieman ympärille ja ehkäpä puhua suomalaisten kanssa. Apua siihen saa suomi-seuralta ja returnticketiltä. Ja on oltava myös valmis siihen että välimatka sukulaisiin, ystäviin pitenee, vaan ei katkea. Kun tuntee olevansa valmis sinne ko. maahan lähtijäksi, voin vaan sanoa....että nauttikaa olostanne ja kiertäkää sitä maata kunnolla. Sieltä kun lähtee pois niin tuskin haluaa enään lomalle samaan paikkaan uudestaan katsomaan paikan ihanuuksia turistina.

Marja Saviaro
Return Ticket
Joulukuu 2002